Vaunu saatiin viikon aikana siihen malliin lastattua, että päästiin hyvissä ajoin perjantai-ehtoona suunnistamaan kohti Kotkan Santalahtea. Paikkaan oli etukäteen tutustuttu Caravan-lehden ja netin kautta siitä sen verran kiinnostuen, että päätettiin tehdä neitsytmatka lähelle laadukkaaseen paikkaan.

Ensimmäisestä risteyksestä lähdettyä huomattiin konkreettisesti, että vaunu on perässä. Meidän 90 heppainen hyvin kyllä vääntävä diesel ilmoitti massan kasvusta suhteellisen rauhallisella kiihtyvyydellään. Emäntä katsoi minua hiukan hitaasti ja kysyi onko autossa jotain vikaa? Samoin tuo pieni nykytys ennen niin tasaisessa menossa muistutti vaunun olemassaolosta. Vaan kun päästiin mukavaan 88 km/h matkavauhtiin, niin yhdistelmä kulki tasaisen hienosti. Ainoa valitettava asia tässä kohtaa oli ne pari autoilijaa, jotka mennä köröttelivät omissa maailmoissaan niin, että jouduin muutamassa ylämäessä painamaan jarrua! Taisi takana olijat ensin kirota vaunuilijat alimpaan helvettiin, kunnes tajusivat minun edessä jonkun lyllertävän vielä hitaammin.

Santalahti olikin paikkana maineensa veroinen, siisti ja uudenaikainen sekä palveluiltaan lapsiperheelle passeli. Uimaranta oli hyvä ja siellä muksut olisivat viihtyneet pidempäänkin. Perjantai tosin jäi lyhyeksi ja jäimme sovinnolla odottelemaan lauantain rientoja.

Lauantaina Suomen sää näytti sitten monipuolisuutensa. Keski-Suomessa oli kuulemma hikoiltu ennätyshelteissä ja Kotkassa satoi koko päivän aamusta iltakuuteen. Tulipa testattua sekin, miten porukka viihtyy pienissä tiloissa melkein koko päivän, eikä tässä suurempia ongelmia onneksi ilmaantunutkaan. Sen verran kuitenkin päätettiin siirtyä vaunusta ulos, että pyörähdettiin Kotkassa pizzalla ja illalla käytiin saunomassa ennen grillausta. Saunat muuten olivat kohtuuhintaiset ja todella hienossa kunnossa, ainakin kun pääsi illan ensimmäiselle perhesaunavuorolle.

Sunnuntaina onneksi taas aurinko näyttäytyi ja tarkoitus oli nuoremman pojan kanssa vähän kalastella, mutta tässä kohtaa Santalahti ei täyttänytkään toiveitamme. Oikein hyvää onki- saatikka virvelöintipaikkaa ei löytynyt aivan lähimailta lainkaan. Tosin iltapäivällä tehty luontopolkukierros osoitti, että hyviä kalapaikkoja olisi ollut Suomenlahden rantakallioilla, jos vain olisi tullut kalavehkeet matkaan.

Illalla kun saavuttiin kotosalle, todettiin että oman vaunun autuus on se, ettei tarvitse heti aloittaa sen tyhjennystä ja siivousta, vaan jätettiin se sovinnolla odottelemaan ensi viikkoa...