vaan ei kuitenkaan aivan ilman tarinoita.

Reissuja tehtiin edellisen postauksen jälkeen neljän vuoden ajan ja jokaisesta reissupäivästä on kirjoitettu oma tarinansa talteen. Tallennusmuoto ei vain ollut tämä blogi, vaan ihan perinteinen kovakantinen muistikirja, joka sai nimekseen "Vaunukirja". Ajatus tuossa oli kirjata havaintoja reissun päältä ja yleensäkin reissutarinoita talteen, jotta jälkikasvu, ja miksei itsekin, voi kenties joskus tulevaisuudessa kerrata, missä kaikkialla sitä onkaan tullut pyörittyä.

Ensimmäinen kesä meni vaunuilua opetellessa, tai entisiä oppeja kerratessa, Suomea ristiin rastiin kulkiessa.

Ja kun lähialuematkailusta saatiin "tarpeeksi" päätettiin rykäistä mennen tullen Ruotsin kautta Tanskaan seuraavana kesänä. Kohteena oli luonnollisesti Legoland. Siitäkin vielä mentiin eteenpäin Pohjanmeren rannikon tuulia ihmettelemään ennen helteistä paluuta kotiapäin.

Seuraavat pari kesää kohteena olikin sitten Balttia. Ensimmäisenä kertana tavoitteena oli käydä Zalgiris Kaunasin kotikaupungissa, Kaunasissa siis. Pelipaidat on kotona kaapissa muistona reissusta. Pikavisiitin jälkeen tultiin rannikkoa (Klaipeda) ylöspäin Latvian (Ventspils)  kautta takaisin Viroon Pärnuun odottelemaan sopivaa laivaa paluumatkalle.

Toiselle Baltian reissulle lähdettiinkin faijan ja Mirjan kanssa kimpassa - kahden auto-vaunukunnan reissu suuntautuikin Pärnun kautta Latviaan, Riian ohi kohti Ventspilsiä ja sen jälkeen Liettuan Klaipedan ja Siualiaun kautta takaisin Viroon ja kohti kotia. Mukava reissu yhdessä karavaanarioppi-isän ja -papan kanssa.

Vaan entäpä sitten - lähialueet oli "kaluttu" ja pojatkin kasvoivat ulos vaunun kerrossängystä sekä fyysisesti, että henkisesti. Todettiin, että nyt voisi vaunusta luopua, jos sille joku ostaja vahingossa löytyisi. Nettikaravaani.com osoittautui tehokkaaksi, kun syksyllä lähinnä huvin vuoksi laitettuun ilmoitukseen tuli täsmätärppi. Knaussi löysi itselleen uuden kodin sopivan lapsiperheen vaununa. Omistajaa vaunu vaihtoi Lohjalla, suuntana taisi lopulta olla Salo.

Nyt on menty muutama vuosi välissä ilman vaunua, ja onhan tässä saatu aika kulumaan "toisten nurkissa" majoittuen. Pahus soikoon, kun on kulkijan verta suonissa, nyt on taas alkanut reissuun lähtö poltella ajatuksissa. Pojat alkaa olemaan jo sen kokoisia ja ikäisiä, että kohtapuoliin voivat jo jäädä kotiinkin, toki mukaankin saa lähteä, jos vain haluavat.

Mutta kun ei ole sitä kulkupeliä...

Pitkällisen pohdinnan jälkeen on kiinnostus nyt kohdistunut erityisesti peltikuoriseen retkeilyautoon, joka voisi olla normaalia matkailuautoa näppärämpi siirtymisiin, ja samalla myös vaunua nopeampiliikkeinen. Varauksin tällaista voisi pohtia jopa ainoaksi autoksi... tuota ei välttämättä tarvitsisi seisottaa tyhjän panttina pihan nurkalla, kun sillä voisi muutoinkin liikkua, mitä ei normaalilla matkailuautolla kyllä viitsisi tehdä. Pakettiauton koko on vielä sellainen, että sillä pääsee helposti parkkiinkin tarvittaessa. Pahus, kun ovat vaan niin pirun tyyritää...

Mutta joka tapauksessa kypsyttely (siis paremman puoliskon, että itseni) jatkukoon!