vaan ei kuitenkaan aivan ilman tarinoita.

Reissuja tehtiin edellisen postauksen jälkeen neljän vuoden ajan ja jokaisesta reissupäivästä on kirjoitettu oma tarinansa talteen. Tallennusmuoto ei vain ollut tämä blogi, vaan ihan perinteinen kovakantinen muistikirja, joka sai nimekseen "Vaunukirja". Ajatus tuossa oli kirjata havaintoja reissun päältä ja yleensäkin reissutarinoita talteen, jotta jälkikasvu, ja miksei itsekin, voi kenties joskus tulevaisuudessa kerrata, missä kaikkialla sitä onkaan tullut pyörittyä.

Ensimmäinen kesä meni vaunuilua opetellessa, tai entisiä oppeja kerratessa, Suomea ristiin rastiin kulkiessa.

Ja kun lähialuematkailusta saatiin "tarpeeksi" päätettiin rykäistä mennen tullen Ruotsin kautta Tanskaan seuraavana kesänä. Kohteena oli luonnollisesti Legoland. Siitäkin vielä mentiin eteenpäin Pohjanmeren rannikon tuulia ihmettelemään ennen helteistä paluuta kotiapäin.

Seuraavat pari kesää kohteena olikin sitten Balttia. Ensimmäisenä kertana tavoitteena oli käydä Zalgiris Kaunasin kotikaupungissa, Kaunasissa siis. Pelipaidat on kotona kaapissa muistona reissusta. Pikavisiitin jälkeen tultiin rannikkoa (Klaipeda) ylöspäin Latvian (Ventspils)  kautta takaisin Viroon Pärnuun odottelemaan sopivaa laivaa paluumatkalle.

Toiselle Baltian reissulle lähdettiinkin faijan ja Mirjan kanssa kimpassa - kahden auto-vaunukunnan reissu suuntautuikin Pärnun kautta Latviaan, Riian ohi kohti Ventspilsiä ja sen jälkeen Liettuan Klaipedan ja Siualiaun kautta takaisin Viroon ja kohti kotia. Mukava reissu yhdessä karavaanarioppi-isän ja -papan kanssa.

Vaan entäpä sitten - lähialueet oli "kaluttu" ja pojatkin kasvoivat ulos vaunun kerrossängystä sekä fyysisesti, että henkisesti. Todettiin, että nyt voisi vaunusta luopua, jos sille joku ostaja vahingossa löytyisi. Nettikaravaani.com osoittautui tehokkaaksi, kun syksyllä lähinnä huvin vuoksi laitettuun ilmoitukseen tuli täsmätärppi. Knaussi löysi itselleen uuden kodin sopivan lapsiperheen vaununa. Omistajaa vaunu vaihtoi Lohjalla, suuntana taisi lopulta olla Salo.

Nyt on menty muutama vuosi välissä ilman vaunua, ja onhan tässä saatu aika kulumaan "toisten nurkissa" majoittuen. Pahus soikoon, kun on kulkijan verta suonissa, nyt on taas alkanut reissuun lähtö poltella ajatuksissa. Pojat alkaa olemaan jo sen kokoisia ja ikäisiä, että kohtapuoliin voivat jo jäädä kotiinkin, toki mukaankin saa lähteä, jos vain haluavat.

Mutta kun ei ole sitä kulkupeliä...

Pitkällisen pohdinnan jälkeen on kiinnostus nyt kohdistunut erityisesti peltikuoriseen retkeilyautoon, joka voisi olla normaalia matkailuautoa näppärämpi siirtymisiin, ja samalla myös vaunua nopeampiliikkeinen. Varauksin tällaista voisi pohtia jopa ainoaksi autoksi... tuota ei välttämättä tarvitsisi seisottaa tyhjän panttina pihan nurkalla, kun sillä voisi muutoinkin liikkua, mitä ei normaalilla matkailuautolla kyllä viitsisi tehdä. Pakettiauton koko on vielä sellainen, että sillä pääsee helposti parkkiinkin tarvittaessa. Pahus, kun ovat vaan niin pirun tyyritää...

Mutta joka tapauksessa kypsyttely (siis paremman puoliskon, että itseni) jatkukoon!

Nyt on vaunua viritelty valmiiksi perjantaina alkavaa kesälomareissua varten. Kaikki paikat pitäisi olla läpikäytynä ja vaunu teknisesti valmiina kohtaamaan meidän perheen ensimmäiset lomareissuhaasteet hiukan pidemmän kaavan mukaan.

Isoimpana hommana oli kunnostaa vesijärjestelmä - lämminvesisäiliö kun oli mennyt edellisellä käyttäjällä halki, todennäköisesti oli jäänyt järjestelmä tyhjentämättä vedestä ennen ensipakkasia. Kohtuulliseen hintaan löytyi www.vapaa-aika.com sivuilta varasäiliö Thruma Thermeen, jonka vaihto ei ollut loppupeleissä kovinkaan haastava. Ja taas tulee vettä myös lämpimältä puolelta, tosin en vielä testannut onko lämpövastus kunnossa, kun se on saattanut posahtaa mikäli joku on laittanut vastuksen päälle säiliö tyhjänä. Ja olihan se ollut tyhjänä, kun se vuosi kuin seula. Vaan nytpä ei enää lorotellut vaunun pohjalle.

Muuten kiesit on reissumallissaan valmiina nielemään kilometrejä Pohjois-Karjalan kautta Vaasan suunnalle ja rannikkoa alas Satakuntaan. Jos vaikka Keravaanari palailisi kotiinpäin vielä Hämeen sydänmaiden kautta...

Vaunu saatiin viikon aikana siihen malliin lastattua, että päästiin hyvissä ajoin perjantai-ehtoona suunnistamaan kohti Kotkan Santalahtea. Paikkaan oli etukäteen tutustuttu Caravan-lehden ja netin kautta siitä sen verran kiinnostuen, että päätettiin tehdä neitsytmatka lähelle laadukkaaseen paikkaan.

Ensimmäisestä risteyksestä lähdettyä huomattiin konkreettisesti, että vaunu on perässä. Meidän 90 heppainen hyvin kyllä vääntävä diesel ilmoitti massan kasvusta suhteellisen rauhallisella kiihtyvyydellään. Emäntä katsoi minua hiukan hitaasti ja kysyi onko autossa jotain vikaa? Samoin tuo pieni nykytys ennen niin tasaisessa menossa muistutti vaunun olemassaolosta. Vaan kun päästiin mukavaan 88 km/h matkavauhtiin, niin yhdistelmä kulki tasaisen hienosti. Ainoa valitettava asia tässä kohtaa oli ne pari autoilijaa, jotka mennä köröttelivät omissa maailmoissaan niin, että jouduin muutamassa ylämäessä painamaan jarrua! Taisi takana olijat ensin kirota vaunuilijat alimpaan helvettiin, kunnes tajusivat minun edessä jonkun lyllertävän vielä hitaammin.

Santalahti olikin paikkana maineensa veroinen, siisti ja uudenaikainen sekä palveluiltaan lapsiperheelle passeli. Uimaranta oli hyvä ja siellä muksut olisivat viihtyneet pidempäänkin. Perjantai tosin jäi lyhyeksi ja jäimme sovinnolla odottelemaan lauantain rientoja.

Lauantaina Suomen sää näytti sitten monipuolisuutensa. Keski-Suomessa oli kuulemma hikoiltu ennätyshelteissä ja Kotkassa satoi koko päivän aamusta iltakuuteen. Tulipa testattua sekin, miten porukka viihtyy pienissä tiloissa melkein koko päivän, eikä tässä suurempia ongelmia onneksi ilmaantunutkaan. Sen verran kuitenkin päätettiin siirtyä vaunusta ulos, että pyörähdettiin Kotkassa pizzalla ja illalla käytiin saunomassa ennen grillausta. Saunat muuten olivat kohtuuhintaiset ja todella hienossa kunnossa, ainakin kun pääsi illan ensimmäiselle perhesaunavuorolle.

Sunnuntaina onneksi taas aurinko näyttäytyi ja tarkoitus oli nuoremman pojan kanssa vähän kalastella, mutta tässä kohtaa Santalahti ei täyttänytkään toiveitamme. Oikein hyvää onki- saatikka virvelöintipaikkaa ei löytynyt aivan lähimailta lainkaan. Tosin iltapäivällä tehty luontopolkukierros osoitti, että hyviä kalapaikkoja olisi ollut Suomenlahden rantakallioilla, jos vain olisi tullut kalavehkeet matkaan.

Illalla kun saavuttiin kotosalle, todettiin että oman vaunun autuus on se, ettei tarvitse heti aloittaa sen tyhjennystä ja siivousta, vaan jätettiin se sovinnolla odottelemaan ensi viikkoa...

 

oikeastaan jo lähes 40 vuotta sitten, kun vanhempieni ja veljen kanssa kierrettiin kesäaikaan Suomea ristiin rastiin ja talvisin hiihdeltiin sekä luisteltiin Laakasalon maisemissa. Kipinä jäi tuolloin 70-luvun puolivälissä kytemään sen verran hyvin, että muutamia vuosia sitten oman perheen kanssa tuli vuokrattua vaunu kesäiselle reissulle. Oli vähän kuin olisi heittänyt bensaa liekkeihin, sillä sen verran hyvin karavaanikipinä roihahti palamaan eikä sammumista ole sen jälkeen näkynyt. Muutama kesä meni vuokravaunuilla (kiitokset muuten erinomaisesta palvelusta Sipoon Caravan vuokraus Ky:lle, hommat toimi erinomaisesti!) ja nyt sitten viimein oman vaunun hankinta tuli ajankohtaiseksi.

Olimme etsineet silloin tällöin aktiviisemmin ja joskus vähän pienemmällä intensitettillä meille sopivaa vaunua, mutta todellinen tarve iski vasten kasvoja kesäkuun alussa, kun tajusimme, ettei tälle kesälle oltu varattu vaunua ja kolmen viikon lomaa varten oli suunniteltu ainoastaan viikon keikka Pohjois-Karjalaan. Vaan mitäpä muu aika tehdään? Alkoi jo olla todella ahdistava tunne, että pitää viettää pari viikkoa kotosalla samoja seiniä tuijotellen, joita yksitoista kuukautta vuodessa muutenkin tuijottelee. Siis vaunujahtiin mars!

Jussin aikoihin löytyikin sitten meille passeli lastenhuonemallin vaunu yksityisiltä markkinoilta; tilat, paino, varusteet ja hinta oli kohdillaan, joten meistä tuli suhteellisen pikaisella harkinnalla vaunullisia karavaanareita. SF-Karavaanari olin jo tosin ollut toista vuotta, kuitenkin vaunuton sellainen.

Vaunun hain kotosalle heti Jussin jälkeen ja välittömästi aloitettiin sen läpi käyminen kaikilta osin. Teknisesti kaikki laitteet (poislukien haljennutta Trumaheateria) yms. oli hienossa kunnossa eikä pölyisiä patjoja lukuun ottamatta ollut mitään ihmeellisempää siivottavaakaan tässä hyvin pidetyssä viisivuotiaassa, joten parissa päivässä oli kaikki kohdillaan ensimmäistä reissua...